maanantai 1. toukokuuta 2017

Kuvakaappauksia Kultakaudelta, taidehissaa 7 lk.


Annoin tarjolle kuusi hahmoa Kultakauden maalauksista.
Tekemisen suhteen sai vapaat kädet, kunhan käyttäisi nykykuvan
kielioppia. Aika moni kaivoi esiin puhelimen. 





Osansa sai niin some ja muoti-ilmiöt...





 

...kuin koti- ja kouluelämä.












Tämä lähetettiin puhelimeeni heti kokeen jälkeen. 
Nauroin ratikassa, bussissa, käytävillä, luokassa, opehuoneen vessassa.
Sanoin, että jos tästä joku pahastuu, saa paheksua mua.
Kunhan kuvissa ei solvata rumasti.

"Mut entä jos tää taiteilija loukkaantuis?"
"Ihanaa, että ajattelit noin, mutta
luulen, että Helene käskis antaa mennä vaan."



Teema ylitse muiden oli ruoka.







  






Ja tietenkin se, että elämä on.









keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Seppo ja Menninkäinen, eli welcome to Kalewood. 7 lk. kuvataide


"Voi ei!  Se on NIIN tylsä!"
"No niin kun se on sillee vanhasti kirjotettu."


 "Mä muistan! Siinä oli oli joku Seppo! Iskarinen? 
Seppo! Mullon ikävä Seppoa. Mitä sille kävi? Onkse vielä siinä?"
(Vuodesta toiseen Seppo on Salkkareiden ehdottomasti suosituin hahmo.)

"Siellä oli se joku tyyppi joka meni sinne veteen tai peltoon."
"VÄINÄMÖINEN!"
"Eiku se oli se pappa joka oli viisas."




Kun takapulpetista kantelekeskustelun aikaan
kajahti poikkeuksellisen iloinen
"MUSTIKKA JA MANSIKKA!" 
ope vähän huolestui, koska muisti itse vain puolukan.



Ryhmäjako tehtiin salaisella numeroarvonnalla.
 Se oli monelle ehdottomasti tuntien kiinnostavinta antia. 

Sitten lähikontakti- ja luottamusharjoitus 
hyllyn päällä piirtäen, kun yhdessä väkeretty miniluonnos 
suurennettiin kokoon A1.


Ääriviivaston metallivärin sai valita itse, 
muut sävyt vedettiin vesiväreilä.
Oppilaskuoro osaa jo hienosti open lempilaulun: 
"Sekoita itse omat värit!"


"Siis oliko siellä shapeshiftereitä? Whaat?"
"Yes!"


"Hei mä muistan! Se yks äiti sai jonku viestin 
kun siitä kammasta alko tulla verta!"
"Joo, Menninkäinen!"



"Kato ope me tehtiin vähän verisempi taistelu!"
Ja kutsuitte näemmä hätiin Pollockin. Hyvä. 
Varokaa kaverin valkoista takkia.
??


"Toi näyttää ankalta."
"Ei joutsen voi olla ton värinen."
"Voipas, jos me päätetään."



Työn sai tehdä värillisenä tai mustavalkoisena ja tuoda mukaan
modernia maailmaa niin halutessaan.



Matkan varrella itse- ja vertaisarvioitiin. 
Lopuksi pidettiin palaveri open kanssa.
Että miten meni, noin niinku omasta mielestä.
Ja kaverin.




 "Ope tää on pilalla!"
"Sano tolle jotain!"
"Hei mitä sä teet! Ei taivas voi olla punainen!"
 Tietenkin voi.


"Oho! Tää on hienompi ku mä luulin!"


Punaisen maton Kullervo.
"Kato ope mitkä absit!"


First things first.


Loppuun vielä opetuksen aikoihin matkoilla olleiden
omat tulkinnat Kalevalaiseksi postimerkiksi.